Historia

Perustaminen ja alkuvuosien toiminta

Ida Aalberg -säätiön perustivat 11.11.1957 teatterineuvos Mia Backman, filosofian tohtori Veikko Kerkkonen, hallitusneuvos Urho Miettinen, näyttelijä Jalmari Rinne ja professori T. I. Wuorenrinne. Säätiön ensimmäinen tehtävä oli pystyttää muistopatsas näyttelijä Ida Aalbergille. Patsashankkeen suojelijana toimi tasavallan presidentti Urho Kekkonen. Samanaikaisesti patsasrahaston kanssa säätiö perusti rahaston näyttämötaiteen edistämistä varten, mutta sen kartuttamiseen suunnattiin enemmän voimia vasta pitkän patsashankkeen jälkeen.

Naistoimikunta (Idat) syntyi vuonna 1959 hoitamaan käytännön varainhankintaa ja sen jäsenistö koostui aluksi pitkälti aikaisemmasta Suomen Kansallisteatterin Pienen näyttämön hyväksi toimineesta naistoimikunnasta. Ensimmäisenä puheenjohtajana toimi näyttelijä Ansa Ikonen ja häntä seurasi arkkitehti Eva Noro. Rahaa kerättiin järjestämällä erilaisia tapahtumia, kuten arpajaisia, tanssiaisia, kotikonsertteja, ohjelmallisia kahvikutsuja ja illanviettoja. Myyjäiset olivat iso, toistuva projekti ja mukaan esimerkiksi ruoka-aineiden lahjoittajiksi saatiin usein myös Aalbergin syntymäpitäjän Janakkalan emäntiä.

Esirippu-muistomerkki, Ida Aalberg
Esirippu eli Ida Aalbergin muistomerkki Kansallisteatterin takana. Raimo Utriainen, 1972.

Joulukuussa 1959 säätiö julisti avoimen kilpailun kuvanveistäjille Ida Aalbergin muistomerkkihankkeen käynnistämiseksi. Kilpailun voitti Raimo Utriaisen teos Esirippu. Suuren näyttelijättären patsasluonnoksen abstraktius herätti kiivaan julkisen keskustelun mikä johti jatkokilpailuun ensimmäiseksi ja toiseksi tulleen ehdotuksen välillä, mutta myös uusintakilpailun voitti Utriainen.

Kilpailun ratkeamisesta kului kuitenkin useita vuosia ennen kuin Ida Aalbergin muistopatsas valmistui. Esirippu paljastettiin monien, välillä vaikeidenkin vaiheiden jälkeen vuonna 1972 Kaisaniemen puistossa, Kansallisteatterin Pienen näyttämön etualalla.

Lähes seitsemään metriin kohoavaan patsaaseen liittyy monia Suomessa uraauurtavia piirteitä: se on ensimmäinen julkisen veistoskilpailun voittanut ei-esittävä taideteos, mutta myös ensimmäinen näyttelijälle ja naiselle pystytetty merkittävä julkinen patsas.

Patsashankkeen toteuduttua voimat keskitettiin Näyttämötaiteen edistämisrahaston kartuttamiseen. Rahankeruukohteeksi muodostuivat Ida Aalberg -säätiön näyttelijäpalkinnot. Välillä ainoastaan myyjäisiin keskittynyt naistoimikunta järjestäytyi uudelleen vuonna 1977 ja samalla jäseniä alettiin kutsua Idoiksi. Puheenjohtajana 1978–1995 toimineen Kati Oksasen johdolla järjestettiin nyt ”Idojen iloisia iltamia” monien eri firmojen tiloissa.

Esimmäinen näyttelijäpalkinto jaettiin vuonna 1977 Ida Aalbergin syntymän 120-vuotispäivänä. Vähitellen Idat aloittivat myös teatterilippujen myynnin, josta seuraavat puheenjohtajat Riitta Valtonen (1995–2003), Kaija Massingberd (2003–2006) ja Pirkko-Liisa Enäjärvi-Jantunen (2006–2016) muodostivat pääasiallisen toimintamuodon varojen hankkimiseksi. Keväästä 2016 alkaen puheenjohtajana on toiminut Ritva Rouhunkoski. Idojen omista, Kansallisteatterissa järjestettävistä kuukausikokouksista muodostui ohjelmallisia tapaamisia, joiden kautta Idat tutustuvat monipuolisesti teatterin maailmaan.

Ida Aalberg -säätiön hallituksen puheenjohtajina ovat toimineet muun muassa näyttelijä Ismo Kallio, kirjailija Lauri Sipari ja Suomen Kansallisteatterin entinen pääjohtaja Maria-Liisa Nevala. Hallintoneuvoston puheenjohtajina ovat toimineet muun muassa lehdistöneuvos Jyrki Vesikansa ja oikeustieteen professori Leena Halila.

Kuva: Daniel Nyblin / Teatterimuseon arkisto